Noniin Dooly tekee historiaa eli saa esittelyosan lisäksi kunnon osan valmiiksi :"--D

Joo kerronta tönkköa I know mut... yhyy nauttikaa :---))

Eräänä aamuna Pinja heräsi kamalaan vatsanpoltteluun.

Kipu tuntui aivan supistuksilta, joten ei todellakaan mitään mukavaa.

Hetken päästä hän sai todeta, että oli ollut raskaana, mutta sai keskenmenon.

(Perkeleen teiniraskaushack –’  no tulipahan inspiraatiota osaan :”—D)

Pinja ei tiennyt miten suhtautua niin sanottuun uutiseen.

Raukka olisi todella halunnut lapsen, vaikkei mitään vakituista miestä

vielä ollutkaan. Roni ei varmasti olisi ilahtunut asiasta. Pinja itkeskeli

huoneessaan kunnes raahautui töihin murtuneena.

(Hei kertokaapas et kumpi kuvakoko on teidän mielestä parempi?

Meen tän ekan osan tolla pienemmällä, mut sit katon kommenttejen

jälkeen lopullisen koon)

Piitu otti kolmannen äitiytensä tosissaan. Hän oli laiminlyönyt kahta

ensimmäistä lastaan, sillä oli vielä niin nuori heidät saadessaan.

Pieni Luukas ei meinannut saada hetken rauhaa äidiltään.

Piitu ja Lassi viettivät kuherteluaikaa sillä välin, kun ”lapset” olivat töissä

ja koulussa.  Luukas kerrankin nukkui rauhassa, eikä häirinnyt Piitua.

Kotiin palattuaan Pinja kertoi uutisen äidilleen.

”Voi kultapieni… kyllä kaikki vielä selviää”, Piitu lohdutteli tytärtään.

Pinja nyökytti pienesti päätään.

Pinja päätti muuttaa tyyliään. Hän lyhensi hiuksiaan vielä entisestään ja

vaihtoi vaatteensa.

 

Pinja ajatteli kutsua Ronin kylään ja kertoa suru-uutiset, mutta valitettavasti

Roni ei vastannut puhelimeen. Pinja yritti uudestaan ja uudestaan, muttei

saanut vastausta. Hän purskahti itkuun. Oliko Roni hylännyt hänet?

Pinja yritti vielä kerran ja jätti viestin vastaajaan jossa kertoi koko tarinan.

 

Pinja hukutti surunsa Luukaksen hoitoon. Hän tarvitsi pientä vauvaa

lähelleen, jota hoitaa ja helliä.

 

Illalla Piitu katseli ulos ikkunasta, jolloin hän huomasi tutun hahmon.

”Pinja! Tule katsomaan” hän huikkasi tyttärelleen joka laahusti ikkunalle.

 

Pinja syöksyi ulos ja nappasi Ronin kuumaan suuteloon.

”Mä luulin et sä olet hylännyt mut” Pinja nieleskeli kyyneliä.

Roni pudisti päätään hymyillen ja silitteli Pinjan poskea.

”Mä oon todella pahoillani” hän pahoitteli.

 

Mutta sitten Roni sanoi jotain harkitsematonta.

”Ehkä oli parempi, että sä sait keskenmenon…Ei me oltais oltu

vielä valmiita lapseen”

Pinja tuhahti ärtyneesti.

”Ehkä sä et, mut mä olisin ollut” hän huudahti.

”Ai niinkun haluat kans jatkaa äitis jalanjälkiä?” Roni irvaili pilkallisesti.

”Häivy!” Pinja huusi itku kurkussa.

 

Pinja katsoi itkien, kun hänen rakkaansa kaikkosi pois.

Miten se ryökäle edes saattoi mainita keskenmenon olevan hyvä asia?

 

Yöllä kaikki nukkuivat levollista unta.

Mutta Piitu heräsi outoon tunteeseen päässään. Jokin niin sanotusti naksahti.

Hän käveli huoneen nurkkaan ja vaihtoi ulkovaatteet päälleen.

Nyt hän tekisi jotain harkitsematonta. Jotain mitä hän voisi vielä joskus katua.

 

Seuraava siirto oli Piitun ja Lassin makuuhuone, jossa Luukas nukkui.

Jos he heräisivät, selittäisi Pinja kävelleensä unissaan.

 

Pinja nosti Luukaksen syliinsä ja lähti kävelemään pois. Pois sinne mistä

häntä ei löydettäisi. 

 

Sinä yönä Mikael palasi pitkän poissaolonsa jälkeen takaisin kummittelemaan.

Ja silloin myös Tiina ilmestyi ensimmäisen kerran tuonpuoleisesta.

Aamulla Piitu oli menossa syöttämään Luukasta, mutta kauhukseen huomasi pojan

olevan poissa. ”Kulta oletko vienyt Luukaksen jonnekkin?” Piitu kysyi ja toivoi

Lassin vastaavan myöntävästi. Toisin kuitenkin kävi. Piitu elätteli vielä

toivoa siitä, että Pinja olisi leikkimässä pojan kanssa.

 

Hän juoksi Pinjan huoneeseen joka oli tyhjä. Sängyllä oli vain lappu, jossa Pinja

kertoi lähteneensä Luukaksen kanssa pois.

 

Piitu purskahti itkuun. Miten hänen oma tyttärensä saattoi tehdä näin? Ja

miten hän selittäisi Lassille, että hänen oma rakas Pinjansa oli juuri vienyt

Lassin ainoan lapsen?

 

Piitu laahusti Lassin luokse yläkertaan. ”Pinja… on napannut Luukaksen”

hän kertoi ja pidätteli itkua. Lassi katsoi häntä järkyttyneenä. ”Mitä?!”

Lassi huudahti ja Piitu jo pelkäsi Lassin lyövän häntä.

 

Niin ei onneksi käynyt. ”Älä kulta itke” Lassi halasi Piitua lempeästi.

”Kyllä Pinja tulee järkiinsä ja palaa Luukaksen kanssa” hän kuiskasi.

Viikkoja kului eikä Pinjasta kuulunut mitään. Piitu alkoi jo antaa periksi ja

uskotella itselleen, että Pinja kyllä pitää hyvän huolen Luukaksesta.

 

Patrik ei paljoa välittänyt Pinjan ja Luukaksen katoamisesta. Nimittäin hän

ei koskaan ollut hyvää pataa siskonsa kanssa. Ja Luukashan on Lassin poika.

Tästä tulisi varmasti yhtä rasittava kuin isäpuolesta.

 

Patrik olikin kutsunut ihastuksensa (nimi) kylään. Hän oli jo kauan tykännyt

kyseisestä tytöstä, muttei uskaltanut tehdä mitään asian eteen.

 

Tässä lähikuvaa (nimi).

 

(Nimi) tuli käymään myös seuraavana päivänä, jolloin Patrik tarjoutui tekemään

tälle pienen muodomuutoksen.

 

Ja tämän näköinen neitokainen (nimi) kuoriutui J

(Joo en todellakaan muista tuon ämmän nimeä :"--D)

 

Piitu yritti hukuttaa surunsa kuntoiluun. Hän halusi rääkätä itseään siitä, ettei

pitänyt kunnolla huolta lapsistaan.

 

Piitu tajusi lopettaa vasta, kun häntä rupesi oikein kunnolla huimaamaan.

Mutta sitten hänen silmissään rupesi sumenemaan…

 

Ja hän kaatui elottomana maahan. Eikä kukaan ollut kotona häntä auttamassa.

Oho se oli siinä :"--D Seuraava osa tulee olemaan extra (joo nyt jo) nimittäin

Tuomaksen, Nikon ja Tatun elämästä :---) Pakko tehdä niistä nyt jo, kun Pinjakin

on jo aikuinen... Kommenttia ja risuja ja ruusuja (vaikka niitä tuskin on) tulemaan!